Olen 22-vuotias nuori naisen alku, joka lähti yrittäjäksi reilu vuosi sitten. Tässä hieman tarinaani yrittäjäksi tulemisen taipaleesta…

…Kaksi rakasta harrastusta tai pikemminkin ”työtä” ovat muokanneet minua tulevaisuutta varten. Nämä kaksi ovat raviurheilu ja taitoluistelu. Raviurheilu on  meillä veressä ja pärjäsin urallani todella hyvin.Yhtenä parhaimpana vuotena saatiin kaikki Suomenmestaruudet meidän tiimille. Tällä hetkellä loistokasta valmennustyötä hevosien parissa jatkaa veljeni, kun me muut olemme lopettaneet. Ne hetken poniraviurheilun ja raviurheilun parissa oli ikimuistoisia. Koin olevani hyvä jossain. Kuten myös luistelussa. Rakastin sitä lajia yli kaiken. Elämäni pyöri sen ympärillä ja toinen kotini, kliseisesti sanottuna, oli jäähalli. Se oli mahtavaa aikaa. Rankka ja todella vaikea laji, jossa kärsivällisyys oli todenteolla koetuksella. Luistelin SM-Junioreiden tasolla parhaimmillani ja siihen urani päättyi. 

Lopetin samoihin aikoihin taitoluistelu-urani kun jäin ”eläkkeelle” poniraviurheilusta. Jäädessäni luistelusta pois, minua pyydettiin pariluisteluun mukaan. Lähdin Saksaan, jossa meillä oli hyvät oltavat harjoitella. Aiemmin suomessa harjoituksissa minulla oli hajonnut polvi, joka ei enää tullut kestämään. Osittain se johtui pääkopasta ja osittain polvesta. Jouduin tekemään todella raskaan päätöksen ja lopettamaan rakkaan harrastukseni ja palaamaan Suomeen, tyhjän päälle, missä minulla ei ollut enään mitään muuta kuin ystävät ja perhe. Lopetettuani luistelun ja poniraviurheilun lähes samoihin aikoihin olin itseni kanssa melko hukassa. Mietin todella mitä elämältäni halusin. Minulta lähti siinä vaiheessa raa’asti sanottuna elämältä pohja.

Kävin merkonomi koulutuksen Tampereella loppuun palattuani Saksasta. Mitä sen jälkeen?! Voisin jopa sanoa olleeni hieman masentunut. Eikä ihme, kaikki mistä elämäni oli aiemmin koostunut oli päättynyt. Oli aika aikuistua ja päättää omasta tulevaisuudesta. Kaipasin haasteita. Olin jäänyt siihen koukkuun, sillä niitä minulla oli ollut ennen tätä kaikkea.

Yhtenä päivänä tartuin todelliseen haasteeseen nimeltä EasyFit Nokia. Idea tupsahti minulle kuin tähti kirkkaalta taivaalta. Hain yrittäjäksi, mutta niin kuin pelkäsin ja arvelin ei vastaus heiltä aluksi ollut kovin positiivinen. Vastauksessa pohdittiin ikääni ja motiivejani. En kertonut kenellekään, että olin lähettänyt hakemuksen. Ajattelin luettuani sähköpostin, että tässä meni sekin haave. Olen vielä liian nuori ja kokematon… Miten näin nuori osaisi pyörittää yritystä, kun ei ole itsekään maksanut omia laskujaan kun vasta pienen hetken, eikä oma elämä ollut muutenkaan kovin vakaalla pohjalla oman pääkopan sisällä. En vastannut sähköpostiin mitään. Noin viikon kuluttua sain heiltä uuden viestin, joka oli muotoiltu eri tavalla. Sain taas intoa. Ja siitä se lähti… Elämä rullaamaan.

Tätä arvostelua yrittäjäelämässä nuoresta iästä on ollut ja tulee olemaan. Mutta kuten on tullut nähtyä ja todettua, ei sillä iällä ole mitään merkitystä, vaan sillä mikä on intohimo ja tahto. Sitä minulla ja siskollani on ollut enemmän kuin ehkä moni näkee päällepäin. En kadu hetkeäkään yrittäjäksi lähtemistä ja kärsivällisyyttäni on koeteltu. Yrittäjänä on ollut todella hauskaa ja antoisaa. Haastetita on vaikka muille jakaa, mutta ne vahvistavat. On ollut mahtavaa myös huomata isojen herrojen ilmeet, kun he astelevat liikuntakeskuksellemme puvut päällä ja me ollaan Sannin kanssa työvaatteet eli jumppavaatteet päällä ottamassa heitä vastaan. Heidän ilmeestään huomaa kuinka he naureskelevat palaverin olevan heille helppo nakki, mutta näin se ei ole. He eivät ehkä ole odottaneet, että mekin osaamme ja tiedämme asioista. 🙂 Varsinkin siskoni Sanni, jota ilman en ehkä olisi tuossa firman pyörittämisessä pärjännyt. Sannilla on ollut jo nelisen vuotta oma vaatefirma pystyssä, jonka aikana hän on oppinut neuvottelemaan ja olemaan kova mimmi. Sanni on myös se, joka osaa ilmaista asiat oikein ja hän uskaltaa avata suunsa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itse vielä opettelen tuota taitoa. Tiedän nykyään asioista melkein yhtä paljon kuin Sanni, mutta itsevarmuuteni ei vielä anna minun olla yhtä varma kuin hän on. Sitä työstän kokoajan, jotta pärjäisin valitsemallani uralla paremmin. Itsevarmuus on kaiken A ja O. Onneksi minulla on ollut noinkin mahtava esimerkki kuin Sanni, jolta opin joka päivä lisää. ❤

En aina ole ollut tuota mieltä Sannista. Ne hetket, kun olemmekin eri mieltä asioista, joita onneksi harvoin tulee, saa taivaan jyriseen ja salamat välkkyyn! Se kai kuuluu asiaan, puhdistaa välillä ilmaa, jotta voimme puhaltaa taas samaan hiileen. En voisi olla onnellisempi, että saan yrittää oman siskoni kanssa ja viettää hänen kanssaan päivät pitkät.

Nuoret, meissä on tulevaisuus! Ollaan rohkeita ja tavoitellaan omia unelmia. #nuoriyrittäjä #unelma #yrittäjyys #haaveistatotta #nuorenayrittäjäksi #tavoitteet

XOXO

Liisa