Se kieto mut sormen ympärille eikä oo moneen vuoteen päästäny irti. Lappi on paikka mille oon sydämeni menettäny. Sen rauhallisuus ja verkkaisuus on täydellistä vastapainoo oman elämän hullun myllylle. Se on paikka mihin pääsen karkuun yrittäjyyden paineita ja stressiä. Se on paikka joka saa luovuuden esiin ja ajatukset järjestykseen. Se on paikka missä tunnen olevani kotona ja osa musta kuuluu sinne. Lapin kauneus yllättää mut kerta toisensa jälkeen, enkä koskaan kyllästy ihmettelemään mitä luontoäiti on saanut siellä aikaan. 

Lapissa erityinen paikka mulle on Ylläs. Sieltä olis tarinaa jos jonkinmoista mutta jätetään osa kertomatta . Omalla tavalla taidan kulkea kummitätini jalan jäljissä, joka menetti sydämensä lapille jo kauan ennen kun mua oli edes olemassa. Rakas ja hieman sekopäinen kummitätini on ihminen joka sai mut tutustuun tunturin saloihin, opetti laskeen ja hukutti lapin saloihin. Sitä kautta lapissa on tullu vietettyä aikaa nyt varmaan jo 20 vuoden ajan epätasaisen tasaisesti. Pienestä pitäen perheen kanssa siellä on tullut käytyä ja rakkaus lasketteluun alkoi jo 3 vuotiaana kun sain sukset ekaa kertaa jalkaan. 

Ylläksen tunturikylästä on tullu mulle kuin toinen koti. Moni mun ystävyyssuhde on saanu alkunsa tunturin juurelta. Ylläkselle on aina helppo mennä, koska siellä asuu mulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Kaikkea sekopäistä sitä on tullu kokeiltua ja tehtyä tunturissa. Jokainen lapin reissu on jättäny pysyvät muistot. Reissuja on tehty yksin ja yhdessä. Tuntuu että vuosi vuodelta siitä paikasta tulee aina enemmän koti kun lomailupaikka. Ehkä suurimpana tekijänä on ne ihmiset, jotka joka kerta toivottaa sut tervetulleeks avosylin. 

Viimeisimmän keikan kävin Ylläksellä heittään uutena vuotena. Mäkeen asti ei päästy tai ei jaksettu mennä hyytävän tuulen takia. Pakko se on myöntää, että kun ikää tulee ei sinne lasketteleen viitti enään lähtee huonolla säällä. Liian mukavuudenhalunen kermaperse musta on tainnu tulla! Kattellaan keväällä niitä mukavia ja lämpimiä laskusäitä. Nuorempana sinne mäkeen mentiin heti aamusta ja tultii pois vasta kun hissit meni kiinni. Nykyään se taitaa olla enemmänkin niin että lasketaan pari mäkee ja tunnin lämmittelyt minttukaakaon kera ja sitten sama ralli jatkuu. Keväällä on asia erikseen kun kylmä viima ei mee ytimiin asti. 

Elämä on yllättävän lyhyt ja viime vuosina oon oppinu että kannattaa tehdä asioita joista oikeesti pitää. Ei kannata tuhlata aikaansa negatiivisuuteen, koska jokainen meistä määrittelee itse mitä elämässä haluaa tehdä. Mä oon päättäny tehdä elämästäni hauskan ja positiivisen. Monesti on päiviä kun näitä tuntemuksia ei tule, mut kun kokonaiskuvaa kattoo niin mun elämä on aika mahtavaa! Siitä puuttuu vielä palasia joiden eteen teen töitä. Jonain päivänä saan sen tärkeimmän palasen koottua mun palapeliin ja pääsen katsomaan elämää taas vähän eri näkökulmasta. 

XOXO

Sanni